Mind-Energy — Henri Bergson
You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title : Henkinen tarmo Author : Henri Bergson Translator : J. A. Hollo Release date : September 3, 2024 [eBook #74365] Language : Finnish Original publication : Porvoo: WSOY, 1958 Other information and formats : www.gutenberg.org/ebooks/74365 Credits : Tuula Temonen *** START OF Henri Bergson Alkuteoksesta »L'énergie spirituelle» suomentanut J. Hollo Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1923. SISÄLLYS: I. TAJUNTA JA ELÄMÄ Suuret probleemat. — Järjestelmän johtelu, kritiikki ja henki. — Tosiasiain linjat. — Tajunta, muisti, ennakoiminen. — Mitkä ovat tajuisia olentoja? — Valitsemiskyky. — Valvova ja nukkuva tajunta. — Tajunta ja ennalta-arvaamattomuus. — Vapaan toiminnan mekanismi. — Keston jännitykset. — Elämän kehitys. — Ihminen. — Luova toiminta. — Ilon merkitys. — Moraalinen elämä. — Sosiaalinen elämä. — Haudantakainen. II. SIELU JA RUUMIS Tavallisen terveen järjen väittämä. — Materialistinen väittämä. — Oppilauselmien riittämättömyys. — Aivotoiminnan ja psyykillisen toiminnan välistä parallelismia tai ekvivalenssia tehostavan teorian metafyysillinen alkuperä. — Mitä sanoo kokemus? — Aivojen todennäköinen tehtävä. Ajatus ja pantomiimi. — Elämän tarkkaaminen. — Hajamielisyys ja mielenvikaisuus. — Mihin viittaa muistin ja erikoisesti sanamuistin tutkiminen? Missä muistot säilyvät? — Sielun eloonjäämisestä. III. »ELÄVIEN HAAMUT» JA »PSYYKILLINEN TUTKIMUS» »Psyykilliseen tutkimukseen» kohdistuvat ennakkoluulot. — Telepatia tieteellisesti tutkittavana. — Telepatia ja yhteensattuminen. — Nykyaikaisen tieteen luonne. — Tieteen nimessä psyykilliseen tutkimukseen kohdistettuja vastaväitteitä. — Näihin vastaväitteisiin sisältyvä metafysiikka. — Mitä henkisen toiminnan välitön tutkiminen opettaisi. — Tajunta ja aineellisuus. — Psyykillisen tutkimuksen tulevaisuus. IV. UNENNÄKÖ Näkö-, kuulo-, tunto- ym. aistimusten osuus unennäössä. — Muistin osuus. — Onko unennäkö luovaa toimintaa? — Havainnon mekanismi unessa ja valveilla: analogioita ja eroavaisuuksia. — Unennäön psykologiset luonteenpiirteet. — Harrastuksen ja vireen laukeaminen. — Jännityksen tila. V. NYKYISYYDEN MUISTAMINEN JA VÄÄRÄ TUNNISTAMINEN Väärän tunnistamisen kuvailu. — Piirteet, jotka sitä erottavat 1) eräistä patologisista tiloista, 2) epämääräisestä tai epävarmasta tunnistamisesta. — Kolme selitysjärjestelmää, jotka käsittävät väärän tunnistamisen älyllisen toiminnan, tunteen tai tahdon häiriöksi. — Näiden teoriain arvostelua. Selitysperiaate, johon viittaa koko joukko psyykillisiä häiriöitä. — Kuinka muisto muodostuu. — Nykyisyyden muisto. — Nykyisyyden jakautuminen havainnoksi ja muistoksi. — Miksi tämä jakautuminen yleensä tapahtuu tajuttomasti. — Miten se jälleen tulee tajuiseksi. — »Elämään kohdistuvan tarkkaavaisuuden» laukeamisen aiheutuma. — Hyöky ei riitä. VI. ÄLYLLINEN PONNISTUS Mikä on älyllisen ponnistuksen älyllinen tuntomerkki. — Tajunnan eri tasot ja niiden läpi kulkevan hengen liike. — Muistinponnistuksen mekanismin analyysi: silmänräpäyksellinen ja vaivalloinen mieleen palautuminen. — Ymmärrysponnistuksen analyysi: konemainen ja tarkkaavainen älyllinen tulkintatyö. — Keksintäponnistuksen analyysi: kaava, kuvat ja niiden vastavuoroinen sopeutuminen. — Ponnistuksen tulokset. — Probleeman metafyysillinen kantavuus. VII. AIVOT JA AJATUS: ERÄS FILOSOFINEN HARHAKÄSITYS Eräät oppijärjestelmät otaksuvat aivotilojen ja psyykilisten tilojen välillä vallitsevan ekvivalenssisuhteen. — Voidaanko tuo väittämä ilmaista idealistista tai realistista sanontaa käyttäen? — Väittämän idealistinen ilmaisu; se välttää ristiriidan ainoastaan itsetiedottoman realismiin siirtymisen nojalla. — Väittämän realisminen ilmaisu: se välttää ristiriidan ainoastaan itsetiedottomasti idealismiin luiskahtamalla. — Hengen alinomainen ja itsetiedoton häilyminen idealismin ja realismin välillä. — Lisää harhaluuloja, jotka tukevat perustavaa harhakäsitystä. HENRI BERGSON I. TAJUNTA JA ELÄMÄ Kun on pidettävä tiedemiehen muistolle omistettu esitelmä, voi tuntua kiusalliselta, että on käsiteltävä aihetta, joka olisi herättänyt hänessä mielenkiintoa, enemmän tai vähemmän. Huxleyn nimi ei tuota minulle mitään sentapaisia vaikeuksia. Pikemminkin olisi hankalaa keksiä sellainen ongelma, joka olisi jättänyt välinpitämättömäksi tämän suuren hengen, erään kaikkein monipuolisimpia Englannissa viime vuosisadan kuluessa syntyneistä. Minusta on aina näyttänyt siltä, että tajuntaa, elämää ja niiden välistä suhdetta koskevan kolmiosaisen kysymyksen on täytynyt erikoisen voimakkaasti vedota sellaisen luonnontutkijan ajatteluun, joka oli filosofi, ja koska omasta puolestani en tiedä mitään tärkeämpää, olen valinnut juuri tuon kysymyksen esitelmäni aiheeksi. Ryhtyessäni ongelmaa käsittelemään en kumminkaan uskalla toivoa saavani suurtakaan kannatusta filosofisista järjestelmistä. Se, mikä häiritsee, ahdistaa, kiihottaa ihmisten enemmistöä, ei aina ole ensimmäisellä sijalla metafyysikkojen teorioissa. Mistä me tulemme? Mitä olemme? Minne menemme? Siinä ne äärimmäisen tärkeät kysymykset, jotka näemme heti edessämme, jos filosofoimme järjestelmään sulkeutumatta. Mutta ylen järjestelmällinen filosofia etäännyttää meidät noista kysymyksistä asettamalla eteemme toisia ongelmia. Se kysyy: »Eikö tule tietää, miten ratkaisu on etsittävä, ennenkuin ryhtyy sitä etsimään? Tutkikaa ajatuksenne koneistoa, pohtikaa tietoanne ja arvostelkaa arvosteluanne; saatuanne vakuuden välineen kelpoisuudesta voitte pitää huolta sen käyttelemisestä.» Ikävä kyllä, se hetki ei saavu milloinkaan. Minun nähdäkseni on olemassa yksi ainoa keino, jonka nojalla käy päätteleminen kuinka pitkälle voi mennä: lähteä matkaan ja kulkea eteenpäin. Jos etsimämme tieto on todella valaisevaa, jos sen on avarrettava ajatustamme, n