Ad astra — Larin-Kyösti
AD ASTRA Yömaalarin unelma seitsemässä kuvaelmassa Kirj. LARIN KYÖSTI Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Osmo, 1906. HENKILÖT: Taituri. Harmaapukuinen nainen. Kasvattisisar. Muukalainen, "tumma tohtori". Ensimmäinen sairas. Toinen sairas, houraaja. "Yölepakko", nainen. Paljasjalkamunkki. Teatterin ovenvartija kolmannesta kuvaelmasta. Teatterin ovenvartija viidennestä kuvaelmasta. Sairashuoneen ovenvartija. Sairaanhoitajia, poliiseja, yövartioita, sairaspaarin Kantajia, pieniä poikia, seikkailijoita, kuoripoikia y.m. ENSIMÄINEN KUVAELMA "Kirojen kammio". Holvintapainen kellertävä, kivinen huone, jossa on kahdeksan rautavuodetta, neljä vastatusten, vuoteiden yläpuolella seinässä kirjaimet A, B, C, D, E, F, G, H; jokaisen vuoteen jalkopäässä sinkkitaulu, jokaisen vuoteen vieressä yöpöytä. Keskellä käytävä ja pöytä, perällä iso rautaverkko-akkuna, seinällä kipsinen Kristus ristinpuussa, katon keski-kohdalta riippuu sähkönauha, sen päässä vihreä ja valkoinen päärynän muotoinen lasipallo. Huoneessa on vihreä valo. TAITURI vuoteessa oikealla etu-alalla. Yllään pitkä, valkoinen sairaspuku, kavahtaa pystyyn. Missä minä olen! ENSIMMÄINEN SAIRAS Sairaat sanovat tätä "kirojen kammioksi". Veri ja ajatukset ovat täällä kirottuja. TAITURI Veren vihoja? ENSIMMÄINEN SAIRAS Minä olen ajatuksenlukija, minä ajattelen vain muiden ajatuksia, nyt ajattelen minä sinun ajatuksiasi. TAITURI Mies raukka, sinulla on siis loissielu. ENSIMMÄINEN SAIRAS Tiedätkö, kuka sieluni vei? Tyttäreni. TAITURI Mitenkä hän sen vei? ENSIMMÄINEN SAIRAS Minä ajattelin liian paljon häntä. TAITURI Rakastit häntä yli kaiken? ENSIMMÄINEN SAIRAS Mutta nyt minun sieluni kulkee kadulla. TAITURI Lankesi tyttäresi? ENSIMMÄINEN SAIRAS Ruma kuva tarttui hänen sieluunsa. TAITURI Kuka sen tartutti? ENSIMMÄINEN SAIRAS Hilpeä heittiö. Minä huomasin kaikki, sitten aloin viljellä viiniä, join sitroonatarhani ja järkeni siksi kunnes itse olin kadulla. Lopulta minä jouduin tänne, minulla ei ole sielua. -- Sinun sielusi puhui unessasi. Mikä sinä olet? TAITURI Maalasin ennen yömaisemia ja paholaisia. ENSIMMÄINEN SAIRAS Ja nyt omat ajatuksesi ajavat sinua takaa...? TAITURI En tiedä, mikä minua vaivaa. Muistoni edessä on kuin harmaa seinä. -- Istuin katuravintolassa, manasin, maalasin, veri syöksähti päähäni ikäänkuin ilmassa olisi ollut sähköä. -- Näin harmaapukuisen... ENSIMMÄINEN SAIRAS Naisen? TAITURI Mistä sinä...? ENSIMMÄINEN SAIRAS Puhuit unissasi koko yön hänestä. Tänä aamuna kävi hän täällä tumman tohtorin seurassa. TOINEN SAIRAS vasemmalla. Paha jumalan äiti! Koirankuonolainen, mene pois paha! Mene muukalainen!' Jumalani, nyt minun vuoroni on kuolla. HOITAJA Hiljaa! Lyö luudalla sairaan kasvoihin ja vyöttää kädet. TOINEN SAIRAS Nyt on hyvä olla, kurita, kurita, kiirastulessa on sitten helpompi olla! TAITURI Tämä on kamalaa. -- Kadulla näin mustat kuomupaarit, soihdut ja miehet kasvoilla mustat verhot, ne seisahtuivat asuntoni eteen. ENSIMMÄINEN SAIRAS Pelästyit omia aivokuviasi. Sairasapuyhdistys, salainen seura, se on ollut olemassa aina kolera-ajoilta. TAITURI Ne etsivät ehkä minua? Salainen yhdistys? ENSIMMÄINEN SAIRAS pelotellen. Saatanaseura, mene tiedä. Hyvää ne ainakin ovat tekevinään. Älä peljästy. Harmaa nainen sinua suojaa. TAITURI Kävikö _hän_ täällä? Silloin minun täytyy peljätä pahinta, hän ei anna minulle koskaan anteeksi. -- Hoitaja, kynää ja mustetta, minun täytyy kirjoittaa kasvattisiskolleni, minä tahdon pois tästä kammiosta! Kuuletko? HOITAJA Ei täällä saa huutaa. Vaiti, muuten sidon kätesi, maankiertäjä, varas, mikä lienet? Antaa kupissa soppaa ja viheltää samalla lyhyeen. Syö, ettäs kuolisit, moriturus! TAITURI Minä en syö, anna minulle kynä, minä maksan sen kullalla. Missä on rahani, poissa! HOITAJA menee. Et sinä tarvitse rahoja, kyllä niistä täällä huolehditaan. ENSIMMÄINEN SAIRAS kuiskaa. Kärsivällisyyttä. Vaikka sinä kirjeen kirjoittaisitkin, niin ei ole sanottu, että hoitaja sen postiin vie, juopi postirahat. Kaikki sairaat huutavat. TAITURI Enkö minä siis koskaan pääse täältä, täytyykö minun nääntyä tähän kurjuuteen? ENSIMMÄINEN SAIRAS Harmaa nainen lupasi tulla tänne. TAITURI Minä en tahdo nähdä häntä. Hän tuo aina turmion tullessaan. -- Mikä minun jalkapäässäni helisee ja miksi seinässä vuoteeni kohdalla on H kirjain! ENSIMMÄINEN SAIRAS Sinkkinen sairastaulu. Syntynyt... kuollut. Kuolinpäiväsi on vielä täyttämättä. Sairaita siirretään aina toiseen vuoteeseen, kun joku kuolee. TAITURI Miksi vierussairaan taulusta on paperi poissa? ENSIMMÄINEN SAIRAS Hän kuoli yöllä, tunnetko liiman hajun? TAITURI Saman hajun tunsin omassa suussani ravintolassa, minä olen kuin kirottu. ENSIMMÄINEN SAIRAS Siksi sinä oletkin täällä. Minun aikanani täällä on kuollut jo seitsemän sairasta ja neljä on viety hermohoitolaan. PALJASJALKAMUNKKI ruskea kaapu, vyö, rukousnauha, päässä pieni musta patalakki, kuvassa pitkä suippoparta. Salve in nomine Domini! SAIRAAT Dio nero! Mene pois paholainen! Munkki asettaa kaksi palavaa vahakynttilää kuolleen eteen, lukee kirjasta, keltaisiin pitkiin pukuihin puetut hoitajat tulevat loilottaen ja nauraen, mättäävät kuolleen lakanoihin ja kantavat pois. PALJASJALKAMUNKKI lukee sinkkitaulusta. Tulokas! Sairas taituri! Oletko maalannut pyhän äidin kuvia? TAITURI En. Maksaako kirkko niistä hyvän hinnan? Minusta taide on ollut liian kauan kirkonpalvelijana. PALJASJALKAMUNKKI naurahtaen. Lasket leikkiä täälläkin, sinulla on suuret sielun voimat. Täällä on ehkä parempia aiheita. Kuoleman kuvia. Tarjoo suudeltavaksi ristiinnaulitun kuvaa. Tahdotko? TAITURI En. PALJASJALKAMUNKKI Mihin sinä uskot? TAITURI En tiedä. PALJASJALKAMUNKKI Et tiedä, etkä näe! Tulen toiste, kyllä vielä tapaamme toisemme. TAITURI Vaeltava veli, auta minut pois täältä! PALJASJALKAMUNKKI Ei ole vallassani... yhdistys määrää... sinun täytyy itse auttaa itseäsi. Osoittaa ristiinnaulittua. TAITURI Te pilkkaatte. Pilkan vuoksi on hän seinälle ripustettu ryövärien keskelle. Korkeimman nimessä harjoitetaan täällä pimeätä pahennusta. Mitenkä täällä äkki