ブラン — Henrik Ibsen
You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org . If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title : Brand Author : Henrik Ibsen Translator : Kasimir Leino Release date : April 26, 2014 [eBook #45499] Most recently updated: October 24, 2024 Language : Finnish Other information and formats : www.gutenberg.org/ebooks/45499 Credits : Produced by Tapio Riikonen *** START OF HENRIK IBSEN Suom. Kasimir Leino Otava, Helsinki, 1896. Suom. Kirjall. Seuran Kirjapaino Osakeyhtiö. HENKILÖT: BRAND. HÄNEN ÄITINSÄ. EINAR, taidemaalari. AGNES. VOUTI. LÄÄKÄRI. ROVASTI. LUKKARI. KOULUMESTARI. GERD. TALONPOIKA. HÄNEN PUOLIKASVUINEN POIKANSA. TOINEN TALONPOIKA. ERÄS NAINEN. TOINEN NAINEN. KIRJURI. PAPPEJA ja VIRKAMIEHIÄ. KANSAA, MIEHIÄ, NAISIA ja LAPSIA. KIUSAAJA ERÄMAASSA. NÄKYMÄTTÖMÄIN KUORO. ÄÄNI. (Toiminta tapahtuu nykyaikana Norjan länsirannikolla, osaksi eräässä vuonokylässä, osaksi sen ympäristössä.) ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. (Avoin, lumipeitteinen vuoriseutu. Sankka ja raskas usva; ilma kostea, hämärä.) BRAND mustassa puvussa, seljässä laukku ja kädessä sauva, hapuilee länttä kohti. TALONPOIKA puolikasvuisine poikineen seuraa häntä jäljempänä. TALONPOIKA (huutaa). Hoi, vieras! Kovin kiiruhdat! Miss' olet! BRAND. Täällä. TALONPOIKA. Uppoat; ei sauvoansa loitommaksi voi nähdä tässä usvasäässä — POIKA. On railo jäässä! TALONPOIKA. Railo jäässä! BRAND. En tietä keksi kauvemmaksi. TALONPOIKA. Seis, Herran tähden, vieras, seis! Tuo hauras jää sun hautaan veis. BRAND (kuuntelee). Vait! Kosken kuulen pauhinaa. TALONPOIKA. Käy virran kuohut meidän alla, — ne kuiluun syöksyy pauhaamalla ja meidät kaikki ahmoaa. BRAND. Mun täytyy eespäin! Opas, hoi! TALONPOIKA. Vaan sit'et ihmisvoimin voi. Kas, kuin on tässä heikko jää! Seis, tai sun kuolo yllättää! BRAND. Mun täytyy — viest' on mahtavan. TALONPOIKA. On kenen viesti? BRAND. Jumalan. TALONPOIKA. Ja ken sä itse? BRAND. Pappismies. TALONPOIKA. Voit olla sekin, kukaties; vaan vaikka oisit piispakin, niin käyt sä kuolon kourihin jo ennen päivän koittoa, jos kuilun yli aiot sa. (lähestyy varovasti houkuttaen.) Liet viisas, opinkäynyt myös, mut yli voimais nyt on työs. Äl' ollos jäykkä, ylpeä, meill' yksi vain on elämä; jos hukkaat sen, se minne vie? On eessä peninkulman tie ja usva sankka, kaamea — voit veitsin sitä silpoa. BRAND. Jos usvaa meillä tiellä lie, ei virvatuli harhaan vie. TALONPOIKA. Vaan tuolla railot ammottaa, ne meille turmaa ennustaa. BRAND. Me yli käymme. TALONPOIKA. Vedenkin? Ken lupaa paljo, vähän täyttää. BRAND. Jos uskot — niin, sen Kristus näyttää voit vettä käydä jalkaisin. TALONPOIKA. Niin ennen muinoin; mutta nyt näin kuolon helmaan heittäydyt. BRAND. Siis hyvästi! (aikoo mennä): TALONPOIKA. Sä sinne jäät! BRAND. Jos Herran tahto niin on vaan, käyn riemuiten mä kuolemaan. TALONPOIKA (hiljaa). Hiis vieköön hullut, hurjapäät! POIKA (puoleksi itkien). Pois käänny, taatto kultainen, tuolt' uhkaa ilma ukkosen. BRAND (pysähtyy ja lähestyy jälleen). Mies, kuule, äsken sanoithan, sun tyttös päässä lahdelman par'aikaa vuottaa kuolemaa; vaan häntä kuolo kammottaa, jollei hän sua nähdä saa. TALONPOIKA. Niin, Jumal'auta, viesti ties. BRAND. Sait tähän päivään aikaa, mies? TALONPOIKA. Niin sain. BRAND. Et muuta? TALONPOIKA. En. BRAND. No, siis? TALONPOIKA. En mennä voi, jos veis mun hiis! BRAND. Mies, ruplaa sata antaa voisit, jos autuaana kuolis hän? TALONPOIKA. Sen annan. BRAND. Kaksi? TALONPOIKA. Mannut, maan mä annan, jos vain tiedon toisit: sai raukka lopun autuaan. BRAND. Vaan antaisitkos elämän? TALONPOIKA. Hä? Elämänkö? Veikko, — —! BRAND. Niin. TALONPOIKA (kynsii korvallistaan). Ei mennä sentään joutaviin! Nimessä Jeesus Kristuksen, ken hoitais vaimon, lapset, — ken? BRAND. Äit' oli Jeesuksellakin. TALONPOIKA. Mut se ol' ennen muinoisin, kun nähtiin moni ihme, taika; vaan nyt on meillä toinen aika. BRAND. Noin et käy tietä elämän; et tunne Luojaas, ei sua hän. TALONPOIKA. Oot kova mies. POIKA (vetää isäänsä käsivarresta). Pois isä, hoi! TALONPOIKA. Niin, niin, vaan hänt' en jättää voi. BRAND. Et voi? TALONPOIKA. Näät sun jos jättäisin nyt yön ja usvan vaaroihin ja kylällä kun kerrottais, ett' oltiin me sun seuranais, niin saisin haasteen käräjiin — Jos uppoot suohon, railohon, mä rautoihin saan tuomion. BRAND. Sä Luojas tähden kärsit niin. TALONPOIKA. Hiis muiden tähden kärsi tässä, on huolta kullai elämässä. Pois tule! BRAND. En. (Kaukaa kuuluu jylhää jyminää). POIKA (kirkaisee). Se vyöry on! BRAND (talonpojalle, joka on tarttunut häneen käsiksi). Heit' irti! TALONPOIKA. En. BRAND. Heit' irti! POIKA. Pois! TALONPOIKA (painiskelee BRANDin kanssa). En heitä, vaikka lempo ois! — BRAND (riuhtautuu irti ja heittää talonpojan maahan). Se juuri, jota huudat niin, sun kyllä viekin helvettiin. (Poistuu.) TALONPOIKA (istuu hieroen käsivarttaan). Se vasta pappi, lempo vie! Vaan Luojan työt' ei tämä lie. (huutaa noustessaan). Hoi, pappi! POIKA. Hän on tuolla noin! TALONPOIKA. Niin, niin, mä hänet nähdä voin. (Huutaa uudestaan.) Hoi, kuule, tokko muistat sa, miss' erkausimme polulta! BRAND. Ei sulle tarvis osviittaa — sä käyt jo tietä laveaa. TALONPOIKA. Jumala suokoon, ett' ois niin, me suojiin päästäis lämpimiin. (Poistuu poikansa kanssa itään päin.) BRAND (ilmestyy korkeammalla ja kuulostelee sinnepäin, mihin talonpoika katosi). Tuo raukka kotiin kyhnystää —! Jos hällä tahdon voimaa ois ja kyky vain ois hältä pois, niin voisin tietään lyhentää; ja verisinkin varpahin mä häntä riemuin kantaisin. Mut avun turhan sille soi, ken sit' ei tahdo, mit' ei voi. (Käy edemmäs.) Niin henki, henki; sepä vasta on muka kallis maailmasta! Se raukastakin niin on kallis, ettei hän hengen mennä sallis, ikäänkuin autuus ihmisten ois hinta hänen hengellen. Hän, Luoja nähköön, paljo päästäis, vaan hengen, hengen — sen hän säästäis. (Hymyilee kuin muistelmissaan.) Mä muistan lasna seikkaa